Job 6

Jobin vastaus Elifaalle

1 Job vastasi ja sanoi:

2 "Oi, jospa suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan! 3 Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka. Sen tähden sanani menevät hukkaan. 4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun, henkeni juo niiden myrkkyä ja Jumalan kauhut ahdistavat minua. 5 Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä? 6 Voiko mautonta syödä ilman suolaa, ja onko munanvalkuaisessa makua ilman suolaa? 7 Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen. Se on minulle kuin saastainen ruoka. 8 Oi, jospa pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi, mitä häneltä toivon! 9 Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan! 10 Vielä olisi lohdutuksenani ja iloitsisin ahdistuksessani, ettei hän säästäisi minua, sillä enhän ole kätkenyt Pyhän sanoja. 11 Mikä on voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että sieluni olisi kärsivällinen? 12 Onko voimani vahva kuin kivi, onko ruumiini vaskea? 13 Eikö minulla ole enää mitään apua, ja enkö voi enää mitään? 14 Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hylännyt Kaikkivaltiaan pelon. 15 Veljeni ovat petolliset kuin purot, kuin purojen uomat, jotka juoksevat kuiviin. 16 Ne ovat sohjosta sameat, ja lumi ne peittää. 17 Auringon paahteessa ne ehtyvät ja häviävät paikaltaan helteen tullen. 18 Niiden juoksu-urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat. 19 Teeman karavaanit tähystelivät, Seban karavaanit odottivat niitä. 20 Ne, jotka niihin luottavat, joutuvat häpeään ja pettyvät perille tullessaan. 21 Te olette nyt tyhjän veroiset: te näitte kauhun ja pelästyitte. 22 Olenko sanonut: 'Tuokaa minulle ja suorittakaa varoistanne lahjus puolestani, 23 pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'? 24 Opettakaa minua, niin minä vaikenen, ja neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt. 25 Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne? 26 Te mietitte sanoja nuhdellaksenne? Tuuleen häipyvät epätoivon sananne. 27 Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne. 28 Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun. En totisesti valehtele vasten kasvojanne. 29 Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko. Palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä. 30 Olisiko kielelläni vääryys? Eikö kitalakeni tuntisi, mikä on turmioksi?"